Minä fasilitaattorina

Anna Lönnroth​​​​​​​

Kun tutustuin fasilitointi-kirjoihin, ajattelin: mikä tämän helpompaa! Ei tarvitse ”osata mitään”, kunhan jututtaa ihmisiä ja vie keskustelua eteenpäin. Ajatteluni perustui hyvinkin tiukasti istuvaan asiantuntijaroolini ajatteluun: asiantuntija tietää substanssista, kyseisestä asiasta, hyvin paljon. Substanssi voi siis olla mitä tahansa sisällöllistä tietämistä, tietoa, jonka voi perustella faktoilla oikeaksi tai vääräksi. Ja kun ei tarvitse substanssiosaamista, sen täytyy olla helppoa.

Näin ajattelin, ja kuinka väärässä olinkaan.

Fasilitoinnissa ei läheskään aina tarvita substanssi osaamista. Sinun ei tarvitse periaatteessa tietää keskustelun sisällöstä mitään. Sen sijaan sinun tulee olla ryhmäprosessin ja erilaisten menetelmien taitaja – ryhmäprosessien asiantuntija. Tämä tekee fasilitoinnista vaikeaa. Kuka tahansa, joka on ollut ryhmätyössä mukana, tai on ohjannut suurempaa joukkoa ihmisiä, tietää, että koskaan ei voi tietää varmasti etukäteen mitä tapahtuu. Jokainen ryhmä on omanlaisensa. Jokaisessa ryhmässä ja jokainen fasilitointitilanne sisältää omat haasteensa. Fasilitoinnissa hyötyä on siitä, että tuntee menetelmiä, mutta menetelmien tunteminen ei takaa onnistunutta keskustelua. Toisin kuin asia-asiantuntija, fasilitoija on joka kerta uuden edessä.

Mikä toimi edellisellä kerralla, ei toimi välttämättä nyt.

Olen saanut kokea tämän omakohtaisesti. Esimerkiksi silloin, kun fasilitoin useaa samankaltaista ryhmää (sama ammatti, sama aihe) saman päivän aikana. Olin suunnitellut tilaisuudet tarkasti ja hyvin samankaltaisiksi. Siitä huolimatta jokaisessa ryhmässä päädyttiin erilaisiin lopputuloksiin ja täysin erilaisiin keskusteluihin. Vaikeimmat hetket minulle fasilitaattorina olivat ne, kun suunnittelemani toiminta ei tuottanutkaan uutta ajattelua ryhmässä.

Jouduin toteamaan, että näissä hetkissä uusien lähestymistapojen tai kysymysten tuottaminen vaatii ryhmän ja tilanteen lukutaitoa sekä improvisaatiota.

Vaikka fasilitoidessa jokainen tilanne on erilainen, tietyt perusrakenteet mahdollistavat onnistumisen. Näiden rakenteiden ymmärtäminen ja tunnistaminen tuovat fasilitointiin sitä olettamaani helppoutta. Rauhallinen tila on toki tärkeä aivotyön kannalta. Mutta sekä minun itseni fasilitaattorina, että ryhmän virittäminen toisiinsa ja tilanteeseen ovat ehdottomat edellytykset yhdessä onnistumiselle. Arvioidessani omia niin sanotusti metsään menneitä fasilitointitilaisuuksia, jouduin toteamaan, että en ollut tarpeeksi hyvin valmistautunut tuleviin yllätyksiin.

Toinen iso oppini oli, että fasilitaattorilla on monta roolia ja on muistettava, että fasilitaattorin rooli on eri kuin keskustelijan rooli. Fasilitaattorin tärkein tehtävä on kasvattaa ryhmän kyvykkyyttä viedä, kulloinkin käsiteltävää, asiaa kohti tavoitetta. Tämän vuoksi fasilitaattori ei voi olla aktiivisessa keskustelijan roolissa. Erityisen haastavaa fasilitaattorin roolissa pysyminen onkin tuttujen työkavereiden kesken tai itselle rakkaiden asioiden ympärillä.

Tässä seitsemän tärkeintä oppiani:

  • Oma virittäytyminen – Valmistaudu riittävästi
  • Avaus – Varmista yhteinen ymmärrys tavoitteesta
  • Ryhmän virittäminen – Varmista liittyminen toisiin ja asiaan
  • Toiminta – Varmista avoin ja luottamuksellinen ilmapiiri. Huolehdi, että kaikki eriävät mielipiteet ja ajatukset tulevat näkyviin ja käsiteltyä saman arvoisina. Valmistaudu improvisoimaan, sillä kaikki ei mene kuten suunnittelit.
  • Konkretia – Ohjaa sitoutumaan ja toimintaan. Varmista seuraavat askeleet niin yksilöille kuin ryhmälle.
  • Opit ja oivallukset – Varmista osallistujien reflektointi. Mitä opin tai oivalsin tästä? Näin saat tärkeät asiat ja mahdolliset uudet kysymykset esiin luontevasti.
  • Lopetus – Suuntaa tulevaan kertomalla miten prosessi jatkuu ja mitä päätimme tehdä.

Lue lisää systeemisestä fasilitoinnista täällä.

 

Anna Lönnroth
Executive Coach & Trainer
anna.lonnroth@coachinghouse.fi
+358 40 5033 337

 

 

 

Liittyvät blogit
Marjut Alatalo​​​​​​​

Kuulen päivittäin eritasoista tuskaa siitä, kun viesti ei mene halutulla tavalla läpi organisaatioissa. Tyypillisenä muutos -ja esimiesviestinnän perussääntönä tuntuu olevan toisto: ”Kun sanon 100 kertaa saman asian, niin vasta sitten se menee perille.”

Victoria Ristikangas​​​​​​​

Fasilitointi on ryhmän ohjaamista eri menetelmiä hyväksi käyttäen. Fasilitointimenetelmiä ja työkaluja on tuhansia. Aluksi tärkeintä on oppia muutama, joilla lähteä alkuun. Harjoitteleminen on ääritärkeää, fasilitointia ei voi oppia luentoa kuuntelemalla!

Marjut Alatalo​​​​​​​

Muutos on yksilöllinen kokemusperäinen asia. Meistä kukin käsittää eri asiat eri tavoin, esimerkiksi joko ”business as usual” -asioiksi tai muutokseksi. Väitän, että muutos ei ole muutos, jos se ei herätä tunteita.

Lataa laadukkaita materiaaleja
 

Viisikymmentä tapaa fasilitoida auditorioissa

Monet tilat asettavat fasilitoinnille rajoitteita, ainakin fasilitaattorin ajatuksissa. Kaikissa tiloissa voi kuitenkin sovellettuna käyttää lukuisia aktivoivia ja hyvin toimivia fasilitointimenetelmiä.

Olemme koonneet oheiseen luetteloon 50 vinkkiä fasilitaattoreille pika-avuksi.

Lataa luettelo tueksesi, kokeile luovasti ja kerro meille kokemuksistasi ja lisävinkeistäsi.

Lataa näyte
 

VALMENTAVA ESIMIES – MARJO-RIITTA RISTIKANGAS, LENI GRUNBAUM

Huippuvalmentajiemme kirjoittama teos kertoo kuinka esimiestyö perustuu ennen kaikkea oikeaan asenteeseen, positiiviseen ihmiskäsitykseen ja haluun kehittyä. Mitä inhimillisempi ja tavallisempi esimies uskaltaa olla, sitä enemmän hän saa osakseen arvostusta. Valmentavan esimiehen ei tarvitse olla yli-ihminen, vaan ajatteluaan kehittävä, vuorovaikutustaitojaan harjoittava ja tunteitaan hyödyntävä johtamisen ammattilainen. Valmentava esimies innostaa ja innostuu yhdessä johdettaviensa kanssa.

Suurin hyöty koulutuksesta on ollut ehdottomasti syvempi ja voimallisempi kuuntelun ja kysymisen taito ja ymmärrys siitä, että vuorovaikutuksessa ei tarvitse aina tehdä ja tapahtua niin paljoa.

Henrika Aapro
Kehittämisasiantuntija, Evira

Lataa näyte