Erilaisuus on yksi työyhteisöjen aliarvostetuimmista voimavaratekijöistä, vai onko? Uskallatko olla eri mieltä, että on usein paljon helpompi tulla toimeen itsensä kaltaisten kanssa, kuin erilaisten?
Toimitko työssäsi ihmisten kanssa? Coaching-taidot ovat avainasemassa muiden ihmisten tukemisessa heidän ammatillisessa ja henkilökohtaisessa kasvussaan sekä tavoitteiden saavuttamisessa. Coaching tukee asiakkaan ratkaisukeskeistä otetta, ongelmanratkaisutaitoa, tunneälyä, ja itseohjautuvuutta.
Moni on yksinäinen. Se on nykypäivän ”riesa”. Olla yksin kokemuksellisesti, vaikka olisikin muiden seurassa. Ne, jotka eivät koe yksinäisyyttä, eivät tällaista yksinäisyyttä ymmärrä tai se voi olla vaikeaa ymmärtää.
Olen saanut systeemisenä business coachina ja tiimien valmentajana valtavan paljon käytännönläheisiä hyviä vinkkejä ja viisautta osallistumalla BoMentiksen sisäiseen coachien työnohjaukseen viimeisen vuoden aikana. Olen oman kokemukseni pohjalta pysähtynyt pohtimaan, mikä tekee oppimisen mahdolliseksi ja mistä siinä on oikein kyse.
Yrityksissä panostetaan paljon esihenkilötaitojen kehittämiseen, järjestetään koulutuksia, jaetaan tietoa ja luodaan toimintaa tukevia malleja ja ohjeistuksia. Miksi koulutukseen käytetyt investoinnit kuitenkin usein näkyvät vain kulueränä tuloslaskelmassa, vailla todellista vaikutusta käytännön toimintatapoihin?
Konfliktikompetenssi on kykyä tuoda vaikeita asioita rakentavasti käsittelyyn siten, että tapahtuisi osapuolten vuoroon vaikuttamista. Arkikielellä konfliktikompetenssi on sivistynyttä ja rakentavaa riitelyä, jossa osapuolilla on kykyä sietää epämiellyttävää olotilaa.
Tiimityökin on toteutettavissa, kunhan vain ensin ymmärtäisimme mitä se on. Organisaatiossa oletetaan, että kun ilmoitetaan, että nyt teemme tiimityötä, niin ihmiset alkavat sitä toteuttamaan.
Tiimeissä esiintyy monenlaisia haasteita, jotka lähes aina liittyvät syvimmiltään ja yksinomaan ihmisten erilaisuuteen. Meillä kaikilla on omat lapsuuden ja eletyn elämän kautta juurtuneet tapamme kommunikoida muiden kanssa ja reagoida ympäristöömme. Erilaisuus ei ole kuitenkaan huono asia tai este hyvälle ja tuottavalle tiimityölle.
Huipputiimiksi ei tulla sattumalta. Joukkueena toimiminen edellyttää määrätietoista työtä, jossa tiimi joutuu käymään läpi myös epämieluisia ja vaikeita asioita. Mikä rooli tiimicoachilla on huipputiimiksi kasvamisen kanssa?
Ihmisten kanssa toimiessa on muutamia lainalaisuuksia, jotka aina pitävät paikkansa ja sen lisäksi on hurja kirjo ihmisyyteen liittyvää yllätyksellisyyttä ja asioita, joita ei voi suunnitella. Lue kolme vinkkiä, miten saada porukka mukaan keskustelemaan.
Tiimicoaching on vahvistumassa yhdeksi vaikuttavimmista tiimien kehittämismenetelmistä. Se on myös yksi nopeimmin kasvavista coachingin aloista tällä hetkellä.
Työpaikoille tarvitaan keinoja, jotka huomioivat ihmisten motivoitumisen tavat ja työn tuottavuuden. Työn merkityksellisyyden kokemus ja jatkuva työssä innostuminen ovat nykypäivän vaateita. Valmentava ote kehittämisen mallina on syntynyt ja kehittynyt juuri näihin tarpeisiin.
Olen pohtinut tätä asiaa monia kertoja elämäni aikana ja yrittänyt ymmärtää, miksi annamme pelolle niin paljon valtaa. Miksi annamme pelon lyhentää unta, nostattaa pulssia, saada äänen värisemään tai posket punastumaan? Voisiko se olla pelko epäonnistumisesta?
Monelle johtajalle säännöllinen pysähtyminen oman hyvinvoinnin ja voimavarojen tarkasteluun vaikuttaa olevan yllättävän harvinaista. Ainakin itselleen ominaisten hälytysmerkkien tunnistaminen ja kuunteleminen tulisi mielestäni olla johtamisvastuussa olevien viikko-ohjelmassa.
Melkein jokaisessa työkuviossa, jonka haasteista kuulen avauduttavan, on sama ongelma läsnä: johdon sanotaan vaativan liikaa, joka toisinaan sitten stressaa, vie yöunia ja vie hyvää mieltä pois vapaa-ajallakin. Miten tästä oravanpyörästä pääsisi pois?
Jo Sokrates oivalsi aikoinaan, että innostus siivittää oppimista ja kehittymistä. Valmentavalla asenteella ihmiset kehittyvät rytisten ja onnistumisia syntyy väistämättä. Näin tehden toisetkin yksilöt ottavat vastuuta tekemisestään ja kokevat olevansa osa jotain suurempaa kokonaisuutta.
Aloitin palautteenannon noin 5 vuotta sitten ja tie on ollut haastava. Helpottaakseni palautteenantoa oli hyvä oppia millä tyylillä ihmiset ottavat palautteen vastaan (hyökkääjä, selittäjä, vetäytyjä, pysähtyjä, kiinnostuja vai kehittyjä). Koin suuria haasteita tilanteissa, jossa palautteen vastaanottaja oli selittäjä.
Tiesitkö, että ihmisen mieli turvautuu puolustuskeinoihin käsitelläkseen stressiä ja ahdistusta?
Valmentajamme Marjo-Riitta ja Vesa Ristikangas puhuvat siitä, miten luottamus näkyy työyhteisön arjessa? Olemassa on monia tapoja, joilla voimme rakentaa luottamusta toisiin.
Kokoonnuimme koko BoMentiksen ydin-porukalla visioimaan tulevaisuuttamme ja yhteistyön kehittämistä kauniisiin Ellivuoren maisemiin elokuun alussa. Kaksipäiväisen tapaamisen aikana heräsi monenlaisia ajatuksia siitä, mitä me haluamme tulevaisuudessa olla.
